Hyvin touhukkaan yön jälkeen Pertti sitten hävisi jonnekin päin Siniperää. Dawn ei jäänyt haikailemaan rakastettunsa perään, vaan teki entistä lähempää tuttavuutta ystäviinsä lihavoileipiin.
Lihavoileipiensä kanssa viettäneiden treffien jälkeen Dawn rynnisti vikittelemään myös vessanpönttöä.
"*oksentaa* Taisin hotkaista ne leivät vähän liian vauhdilla..."
Dawn tuli siihen lopputulokseen, että vika ei ollut lihavoileivissä ja imaisi vielä yhden.
"Auuu, mun maha! Enhän minä vain - ei, ei olisi mahdollista. Vai olisiko?"
Ehkä onkin, ehkä onkin, Dawn.
Aww, näin kauniin kukkakimpun pertti kiikutti oikein ovelle asti.
"Ei, ei tämä voi olla sitä. Minulla on vain vähän - aamupahoinvointia! Eikä! Se on sittenkin sitä!" Nyt jo varmaan vähän hitaammatkin tajuavat mistä on kyse.
Yhtenä aamuna Dawn käveli ikkunan eteen ja tiirasi ulos. "Jaahas, siellä se roskis edelleen on, eikä lähtenytkään marsilaisten mukaan niin kuin unessani." Kyllä, siellä se roskis on ja pysyy.
No voi höh! Jo on törkeitä naapureita, koska heti kun lähtee stadiin, niin jo könkkää joku mummeli pölläämään sanomalehden!
"Mitä ihmettä mä täällä teen, jossakin kuuskytluvun kahvilassa, posettamassa sohvalla! Siis niinku, missä on mun elämä?"
Wuhuu, go Dawn, go Dawn! Tarjoilija toi tyhjään pöytään kuorrutettua hummeria. Dawn ei sitten voinut vastustaa kiusausta, vaan istahti tuolille muina naisina ja hotkaisi hummerin. Hummerin jälkeen Dawn vain käveli pokkana ulos ravintolasta.
Ja niinhän se siiten olikin. Raskaan työpäivän jälkeen Dawn astui kimppakyydistä, kun hänen mahansa pomppasi. Jippii, here I come palkalliset lomapäivät!
Yhtenä päivänä puhelin soi. Dawn oli saanut pikaystävän! Mies oli Pertin tuttava ja halusi itsekin tavata Dawnin, koska oli Pertiltä kuullut miten mahtava tyyppi tämä oli. "Ajattelin, että tämä olisi tilaisuuteni! Tontilleni astelisi komea mies, joka olisi hirmu rikas ja tietysti hirmu hyvännäköinen. Tä on taas sitten tätä meikäläisen tuuria. Ei tullut prinssi Ruususta, vaan huuleton, jättinenäinen yrmy. Jippii."
Iikiik, masu kasvoi taas!
Ei ollut tämä raskaus helppo. Dawn raasu heräsi melkein joka yö painajaisiin.
Onneksi taloon ostettiin radio, jonka kanssa joraamisesta tuli yksi Dawnin lempiajanvietteistä.
Tulevan vauvan takia taloa uudistettiin. Sänky sai kavereikseen kehdon ja vauvanhoitopöydän. Samoilla raitakuoseilla.
Raskaus oli raskas Dawnille, sillä tämä kuukahtei minne sattuu ja harvoin sänkyyn.
Yhtenä yönä Dawn sitten revittiin ylös sängystään.
Dawn oli herännyt vatsansa poltteluun ja me kaikkihan tiedämme miksi. "Auu! Miks kukaan ei kertonu, et tää sattuu! Ja iha himona!"
Ja näin iloisiin tunnelmiin sitten hylkäämmekin kakkososan. Ensi osassa näemme millainen käärö sieltä oikein putkahtaa, ehkä jopa tämän toukan kasvua ja saatamme jopa saada vastauksen kysymykseen, saako Dawn koskaan itselleen miestä?
Kommentoikkaatten!
